Tänään oli Kyssillä käynti. Piti käydä vaan ultrassa kattelee, et mitenkäs siellä noi munarakkulat kypsyy, nyt kun on OI:hin tarkotetut lääkkeetkin vihdoin otettu käyttöön. Pari "mahdollista johtofollikelia" siellä näky ja ovulaation pitäis suunnilleen olla nyt sitten sunnuntaina tai maanantaina. Eli JOS nyt tärppäis, niin hyvällä tuurilla päästäis sit ens keväänä ihmettelemään kahtakymmentä pientä sormea ja kahtakymmentä pientä varvasta! Tosin lääkäri sano, että ei ne VÄLTTÄMÄTTÄ molemmat hedelmöity, jos nyt edes mitään hedelmöittyy. Mut silti, oon niin toiveikkaana.

Tosissaan mulla piti olla vaan se ultraus tänään, mut sit se lääkäri päätti, et tehdäänpäs tuo munanjohtimien aukiolotutkimus (jonka piti olla vasta myöhemmin syksyllä) nyt samalla. Olin ihan kauhuissani, ku en ollu mitään särkylääkettä ottanu ja muutenkin olin lukenu ja kuullu vaan hirveen kivuliaista kokemuksista. Siinä mä sitten jalat levällään tärisin ja tais siinä vähän kyyneleitäkin tirahtaa, kun lääkäri rupes välineitään kaivamaan siihen. En tiiä, et kumpaa pelkäsin enemmän; kipua vai sitä tuomioo, mikä sieltä paljastuu. MUTTA, mä en tuntenu yhtään kipua ja se minun ainokainen tuubani olikin ihan auki! Hirveen helpottunu olo tuli. Ja sillä mä varmaan kuvittelen, että heti nyt sit onnistaa, ihan varmasti :D

Meillä on just nyt viikonloppuna RunniRockiin meno, mut onneks ollaan varattu hotelli, niin päästään sit tosihommiin 8) Pitääkin muistaa pakata ovulaatiotestit mukaan.
Viime vuonna oltiin myös samaisessa tapahtumassa ja sillon minä olin raskaana (kohdunulkoinen), joten kyllähän nyt tänä vuonna pitää vähintään tulla raskaaksi siellä :D

Hmm...

Mä oon tässä nyt laitellu vähän työhakemuksia menemään ja aloin mietiskelemään juttuja.. 
Onpa kiva sit, JOS nyt vahingossa saisin töitä (oon nimittäin ehkä maailman huonoin tekemään mitään työhakemuksia :D ) ja JOS nuo ovulaation induktioon tarkoitetut lääkkeet toimii sit niinku pitää ja tulenkin raskaaksi ennen syksyä.. No kyllähän mä kerkeisin jonkun aikaa olemaan töissä, mutta sit ku just pääsis kivasti työnmakuun, niin sit pitäiskin jäädä jo pois. Mikä ei siis todellakaan haittais, koska olis niiiiiin hyvä syy. Mut lähinnä mietin sitä, et olisko pitäny vähän varotella siinä "Kerro itsestäsi" -kohdassa, niin niitten ei heti tartteis olla uutta työntekijää etsimässä.. Tai jos kysyvät työhaastattelussa tulevaisuuden suunnitelmista, niin kuitenkin lipsautan, että meillä on vauvantekokausi menossa :D 

Pitäis lopettaa turha ajatustyö. 
No onneks se huomenna ainakin hetkeks keskeyttyy, koska mä pääsen Viinijuhlille joraa Antti Tuiskun tahtiin, woaah!
 

N97.9

Aloitetaanpas nyt niin, että kerron vähän itsestäni.

Olen 27-vuotias nainen ja olen vasta valmistunut puutarhuriksi. Asustelen Itä-Suomessa maailman ihanimman miehen, 5-vuotiaan vintiön (asuu tosin joka toinen viikko isänsä luona) ja melkein 11-viikkoisen koiranpennun kanssa. Toivon mukaan tämä meidän perhe kasvaisi vielä jossain vaiheessa ainakin yhdellä ihmislapsella.   

Uusin vauvamme :)

    

              

Miehen kanssa oli puhetta jo melko alussa suhdetta, että jos tulen raskaaksi, niin vauva on kyllä tervetullut. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut moneen kuukauteen.

Kunnes sitten viime syksynä, vihdoin ja viimein: raskaustestiin ilmestyi kauan odotettu positiivinen tulos! Voi sitä onnellisuuden määrää. 

Pari viikkoa sitä onnea kesti, sitten yks yö alkoi kovat alavatsakivut ja vuoto. Päivällä menin käymään terveyskeskuksessa ja siellä lääkäri ultras ja totesi kohdun tyhjäksi. Lääkäri laittoi vielä lähetteen Kyssiin, jossa minua ei enää tutkittu. Todettiin vaan täydellinen keskenmeno, annetiin buranaresepti kouraan ja lähetettiin kotiin. 

Pari päivää meni suurimmaks osaks itkiessä ja sitten oli jo pakko vähän ryhdistäytyä. Seuraavalla viikolla kivut alko uudestaan, kovempana. Takas terveyskeskukseen ja sieltä taas Kyssille. Lääkäri ultras kohdun, jossa ei siis mitään ollut ja sitten munanjohtimia ultratessa vasemmalta puolelta löytyikin yllätys; raskaus olikin siellä. Keskenmeno muuttuikin kohdunulkoiseksi raskaudeksi. Tuuba oli venynyt jo melkoisesti ja vähän oli vertakin päässyt tihkumaan vatsaonteloon, mutta koska tilanne ei kovin vakavalta vaikuttanut, niin lääkäri sanoi, että seurataan tilannetta, jos vaikka raskausmateriaali tulisi itsestään pois ja lähetti minut kotiin ja ohjeisti tulemaan sairaalaan ambulanssilla, jos kivut alkavat uudestaan. 

Pari päivää kerkesin taas kotona olla, kun sitten päivällä alkoi aivan järkyttävät kivut ja eikun ambulanssilla sairaalaan. (Vintiö oli mulla just sillä viikolla ja oli hirvittävän innoissaan, kun pääsi ambulanssilla matkustamaan :D Isä onneks tuli hakemaan muksun sairaalalta.) Sairaalalla todettiin, että munanjohdin oli vähän repeytynyt ja verta oli tihkunut taas vatsaonteloon. Tilannetta jäätiin seuraamaan ja illalla oltiin lääkärin kanssa sitä mieltä, että olisi varmaan parempi yöllä leikata koko tuuba pois. Leikkauksen jälkeen minulle sanottiin sitten, että se tuuba oli aivan tukossa, eikä sillä olisi tehny enää mitään. Luultavasti kohdunulkoinen olisi vaan uusiutunut.

Aamulla pääsin sairaalasta pois ja olin todella surullinen ja väsynyt, joten heti kotiin päästyäni menin muutamaksi tunniksi nukkumaan. 

Muutama päivä meni taas surkutellessa, mutta onneksi sitten sai vähän ajatuksia muualle, kun edessä oli miehen tavaroiden pakkaaminen ja yhteenmuuttaminen. 

Nyt leikkauksesta on yhdeksän kuukautta, eikä vielä ole uudestaan tärpännyt. Alkuvuodesta soittelin terveyskeskukseen ja pyysin päästä lapsettomuustutkimuksiin. Siellä sitten tutkittiin ja laitettiin Kyssille lähetettä ja eilen sitten oli ensimmäinen aika. Miehestä ei löytynyt mitään vikaa, mutta minun verikokeista selvisi, ettei minulla luultavasti enää ole ovulointia. Ultrassa näytti kuitenkin siltä, että siellä SAATTAIS olla jonkunsortin kypsymistä käynnissä. Ehkä pitää käydä ostamassa ovulaatiotestejä ja testailla.

Joka tapauksessa lääkäri määräsi minulle jotain lääkettä, jolla saadaan ovulaatio aikaan. Saan tosin vasta elokuussa nappailla niitä, koska silloin pitää mennä vielä käymään ultrassa ja siellä varmistetaan, ettei mitään monikkoraskauksia pääse tulemaan.

Jos syksyyn mennessä en ole tullut raskaaksi, niin sitten tutkitaan tuo oikeanpuolen munanjohdin, että onko sekin tukossa. 

Nyt kai pitäis osata olla stressaamatta elokuuhun asti ja keskittyä välillä johonkin muuhun. Helpommin sanottu kuin tehty.