Tänään oli Kyssillä käynti. Piti käydä vaan ultrassa kattelee, et mitenkäs siellä noi munarakkulat kypsyy, nyt kun on OI:hin tarkotetut lääkkeetkin vihdoin otettu käyttöön. Pari "mahdollista johtofollikelia" siellä näky ja ovulaation pitäis suunnilleen olla nyt sitten sunnuntaina tai maanantaina. Eli JOS nyt tärppäis, niin hyvällä tuurilla päästäis sit ens keväänä ihmettelemään kahtakymmentä pientä sormea ja kahtakymmentä pientä varvasta! Tosin lääkäri sano, että ei ne VÄLTTÄMÄTTÄ molemmat hedelmöity, jos nyt edes mitään hedelmöittyy. Mut silti, oon niin toiveikkaana.

Tosissaan mulla piti olla vaan se ultraus tänään, mut sit se lääkäri päätti, et tehdäänpäs tuo munanjohtimien aukiolotutkimus (jonka piti olla vasta myöhemmin syksyllä) nyt samalla. Olin ihan kauhuissani, ku en ollu mitään särkylääkettä ottanu ja muutenkin olin lukenu ja kuullu vaan hirveen kivuliaista kokemuksista. Siinä mä sitten jalat levällään tärisin ja tais siinä vähän kyyneleitäkin tirahtaa, kun lääkäri rupes välineitään kaivamaan siihen. En tiiä, et kumpaa pelkäsin enemmän; kipua vai sitä tuomioo, mikä sieltä paljastuu. MUTTA, mä en tuntenu yhtään kipua ja se minun ainokainen tuubani olikin ihan auki! Hirveen helpottunu olo tuli. Ja sillä mä varmaan kuvittelen, että heti nyt sit onnistaa, ihan varmasti :D

Meillä on just nyt viikonloppuna RunniRockiin meno, mut onneks ollaan varattu hotelli, niin päästään sit tosihommiin 8) Pitääkin muistaa pakata ovulaatiotestit mukaan.
Viime vuonna oltiin myös samaisessa tapahtumassa ja sillon minä olin raskaana (kohdunulkoinen), joten kyllähän nyt tänä vuonna pitää vähintään tulla raskaaksi siellä :D