N97.9

Aloitetaanpas nyt niin, että kerron vähän itsestäni.

Olen 27-vuotias nainen ja olen vasta valmistunut puutarhuriksi. Asustelen Itä-Suomessa maailman ihanimman miehen, 5-vuotiaan vintiön (asuu tosin joka toinen viikko isänsä luona) ja melkein 11-viikkoisen koiranpennun kanssa. Toivon mukaan tämä meidän perhe kasvaisi vielä jossain vaiheessa ainakin yhdellä ihmislapsella.   

Uusin vauvamme :)

    

              

Miehen kanssa oli puhetta jo melko alussa suhdetta, että jos tulen raskaaksi, niin vauva on kyllä tervetullut. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut moneen kuukauteen.

Kunnes sitten viime syksynä, vihdoin ja viimein: raskaustestiin ilmestyi kauan odotettu positiivinen tulos! Voi sitä onnellisuuden määrää. 

Pari viikkoa sitä onnea kesti, sitten yks yö alkoi kovat alavatsakivut ja vuoto. Päivällä menin käymään terveyskeskuksessa ja siellä lääkäri ultras ja totesi kohdun tyhjäksi. Lääkäri laittoi vielä lähetteen Kyssiin, jossa minua ei enää tutkittu. Todettiin vaan täydellinen keskenmeno, annetiin buranaresepti kouraan ja lähetettiin kotiin. 

Pari päivää meni suurimmaks osaks itkiessä ja sitten oli jo pakko vähän ryhdistäytyä. Seuraavalla viikolla kivut alko uudestaan, kovempana. Takas terveyskeskukseen ja sieltä taas Kyssille. Lääkäri ultras kohdun, jossa ei siis mitään ollut ja sitten munanjohtimia ultratessa vasemmalta puolelta löytyikin yllätys; raskaus olikin siellä. Keskenmeno muuttuikin kohdunulkoiseksi raskaudeksi. Tuuba oli venynyt jo melkoisesti ja vähän oli vertakin päässyt tihkumaan vatsaonteloon, mutta koska tilanne ei kovin vakavalta vaikuttanut, niin lääkäri sanoi, että seurataan tilannetta, jos vaikka raskausmateriaali tulisi itsestään pois ja lähetti minut kotiin ja ohjeisti tulemaan sairaalaan ambulanssilla, jos kivut alkavat uudestaan. 

Pari päivää kerkesin taas kotona olla, kun sitten päivällä alkoi aivan järkyttävät kivut ja eikun ambulanssilla sairaalaan. (Vintiö oli mulla just sillä viikolla ja oli hirvittävän innoissaan, kun pääsi ambulanssilla matkustamaan :D Isä onneks tuli hakemaan muksun sairaalalta.) Sairaalalla todettiin, että munanjohdin oli vähän repeytynyt ja verta oli tihkunut taas vatsaonteloon. Tilannetta jäätiin seuraamaan ja illalla oltiin lääkärin kanssa sitä mieltä, että olisi varmaan parempi yöllä leikata koko tuuba pois. Leikkauksen jälkeen minulle sanottiin sitten, että se tuuba oli aivan tukossa, eikä sillä olisi tehny enää mitään. Luultavasti kohdunulkoinen olisi vaan uusiutunut.

Aamulla pääsin sairaalasta pois ja olin todella surullinen ja väsynyt, joten heti kotiin päästyäni menin muutamaksi tunniksi nukkumaan. 

Muutama päivä meni taas surkutellessa, mutta onneksi sitten sai vähän ajatuksia muualle, kun edessä oli miehen tavaroiden pakkaaminen ja yhteenmuuttaminen. 

Nyt leikkauksesta on yhdeksän kuukautta, eikä vielä ole uudestaan tärpännyt. Alkuvuodesta soittelin terveyskeskukseen ja pyysin päästä lapsettomuustutkimuksiin. Siellä sitten tutkittiin ja laitettiin Kyssille lähetettä ja eilen sitten oli ensimmäinen aika. Miehestä ei löytynyt mitään vikaa, mutta minun verikokeista selvisi, ettei minulla luultavasti enää ole ovulointia. Ultrassa näytti kuitenkin siltä, että siellä SAATTAIS olla jonkunsortin kypsymistä käynnissä. Ehkä pitää käydä ostamassa ovulaatiotestejä ja testailla.

Joka tapauksessa lääkäri määräsi minulle jotain lääkettä, jolla saadaan ovulaatio aikaan. Saan tosin vasta elokuussa nappailla niitä, koska silloin pitää mennä vielä käymään ultrassa ja siellä varmistetaan, ettei mitään monikkoraskauksia pääse tulemaan.

Jos syksyyn mennessä en ole tullut raskaaksi, niin sitten tutkitaan tuo oikeanpuolen munanjohdin, että onko sekin tukossa. 

Nyt kai pitäis osata olla stressaamatta elokuuhun asti ja keskittyä välillä johonkin muuhun. Helpommin sanottu kuin tehty.