Aloitetaanpas nyt niin, että kerron vähän itsestäni.
Olen 27-vuotias nainen ja olen vasta valmistunut
puutarhuriksi. Asustelen Itä-Suomessa maailman ihanimman miehen, 5-vuotiaan
vintiön (asuu tosin joka toinen viikko isänsä luona) ja melkein
11-viikkoisen koiranpennun kanssa. Toivon mukaan tämä meidän perhe kasvaisi
vielä jossain vaiheessa ainakin yhdellä ihmislapsella.
 |
| Uusin vauvamme :) |
Miehen kanssa oli puhetta jo melko alussa suhdetta, että jos
tulen raskaaksi, niin vauva on kyllä tervetullut. Mitään ei kuitenkaan
tapahtunut moneen kuukauteen.
Kunnes sitten viime syksynä, vihdoin ja viimein:
raskaustestiin ilmestyi kauan odotettu positiivinen tulos! Voi sitä
onnellisuuden määrää.
Pari viikkoa sitä onnea kesti, sitten yks yö alkoi kovat
alavatsakivut ja vuoto. Päivällä menin käymään terveyskeskuksessa ja
siellä lääkäri ultras ja totesi kohdun tyhjäksi. Lääkäri laittoi vielä
lähetteen Kyssiin, jossa minua ei enää tutkittu. Todettiin vaan täydellinen
keskenmeno, annetiin buranaresepti kouraan ja lähetettiin kotiin.
Pari päivää meni suurimmaks osaks itkiessä ja sitten oli jo
pakko vähän ryhdistäytyä. Seuraavalla viikolla kivut alko uudestaan, kovempana.
Takas terveyskeskukseen ja sieltä taas Kyssille. Lääkäri ultras kohdun, jossa
ei siis mitään ollut ja sitten munanjohtimia ultratessa vasemmalta puolelta
löytyikin yllätys; raskaus olikin siellä. Keskenmeno muuttuikin
kohdunulkoiseksi raskaudeksi. Tuuba oli venynyt jo melkoisesti ja vähän oli
vertakin päässyt tihkumaan vatsaonteloon, mutta koska tilanne ei kovin
vakavalta vaikuttanut, niin lääkäri sanoi, että seurataan tilannetta, jos
vaikka raskausmateriaali tulisi itsestään pois ja lähetti minut kotiin ja
ohjeisti tulemaan sairaalaan ambulanssilla, jos kivut alkavat uudestaan.
Pari päivää kerkesin taas kotona olla, kun sitten päivällä
alkoi aivan järkyttävät kivut ja eikun ambulanssilla sairaalaan. (Vintiö oli
mulla just sillä viikolla ja oli hirvittävän innoissaan, kun pääsi
ambulanssilla matkustamaan :D Isä onneks tuli hakemaan muksun sairaalalta.)
Sairaalalla todettiin, että munanjohdin oli vähän repeytynyt ja verta oli tihkunut
taas vatsaonteloon. Tilannetta jäätiin seuraamaan ja illalla oltiin lääkärin
kanssa sitä mieltä, että olisi varmaan parempi yöllä leikata koko tuuba pois.
Leikkauksen jälkeen minulle sanottiin sitten, että se tuuba oli aivan tukossa,
eikä sillä olisi tehny enää mitään. Luultavasti kohdunulkoinen olisi vaan
uusiutunut.
Aamulla pääsin sairaalasta pois ja olin todella surullinen
ja väsynyt, joten heti kotiin päästyäni menin muutamaksi tunniksi nukkumaan.
Muutama päivä meni taas surkutellessa, mutta onneksi sitten
sai vähän ajatuksia muualle, kun edessä oli miehen tavaroiden pakkaaminen ja
yhteenmuuttaminen.
Nyt leikkauksesta on yhdeksän kuukautta, eikä vielä ole
uudestaan tärpännyt. Alkuvuodesta soittelin terveyskeskukseen ja pyysin päästä
lapsettomuustutkimuksiin. Siellä sitten tutkittiin ja laitettiin Kyssille
lähetettä ja eilen sitten oli ensimmäinen aika. Miehestä ei löytynyt mitään
vikaa, mutta minun verikokeista selvisi, ettei minulla luultavasti enää ole
ovulointia. Ultrassa näytti kuitenkin siltä, että siellä SAATTAIS olla
jonkunsortin kypsymistä käynnissä. Ehkä pitää käydä ostamassa ovulaatiotestejä
ja testailla.
Joka tapauksessa lääkäri määräsi minulle jotain lääkettä,
jolla saadaan ovulaatio aikaan. Saan tosin vasta elokuussa nappailla niitä, koska
silloin pitää mennä vielä käymään ultrassa ja siellä varmistetaan, ettei mitään
monikkoraskauksia pääse tulemaan.
Jos syksyyn mennessä en ole tullut raskaaksi, niin sitten
tutkitaan tuo oikeanpuolen munanjohdin, että onko sekin tukossa.
Nyt kai pitäis osata olla stressaamatta elokuuhun asti ja
keskittyä välillä johonkin muuhun. Helpommin sanottu kuin tehty.
